HEINONEN: Oppimisesta kaikissa maailmoissa – ja sen tunnustamisesta
Postitettu | Helmikuu 22, 2010 | Ei kommentteja
Jos otsikko ei ensi lukemalla avaudu, totean vain, että niin on tarkoituskin. Jos se ei selviä ennen tämän blogin viimeistä pistettä, olen epäonnistunut. Joillekin otsikko saattaa luoda mielleyhtymän meidän Oppiminen eri maailmoissa -verkko-oppimiskuvioihin ja niistä löytyy lisätietoa mm. osoitteesta http://toisessamaailmassa.fi/. Ja sitten niihin muihin maailmoihin.
Lahden muotoiluinstituutin emeritusrehtori Antti Hassi totesi kerran opettajien kokouksessa, että opettaja voi olla kaljalla ja opiskelija istua puussa, ja silloinkin oppiminen on mahdollista. Minussa nuo sanat aiheuttivat silloin vähintäänkin ihmetystä, etten sanoisi närkästystä. Miten kukaan voisi oppia ruotsia tai englantia opetussuunnitelman asettamien tavoitteiden mukaisesti muualla kuin minun luokassani. No, sanoi Antti myös jotakin Helsingin yliopiston historiallis- kielitieteellisestä tiedekunnasta valmistuneiden viemisestä aitan taakse.
Ammatillisen koulutuksen parissa työskentelemieni reilun 30 vuoden aikana olen kääntänyt takkiani muutaman kerran, katsellut asioita milloin yksilön, milloin yhteisön, joskus taas kehittäjän näkökulmasta – ja on kai sitä tullut oltua jarrumiehenäkin. Olenkin sitä mieltä, että mielipiteen tarkistaminen tulee sallia kaikille, kunhan nyt sentään muistaa takkia kääntäessään, kumpi on vuori- ja kumpi päällyskangas.
Laki ammatillisesta koulutuksesta (1998/630, 30 §) asettaa meille koulutuksen järjestäjänä velvollisuuden arvioida ja tunnustaa opiskelijan aikaisemmat opinnot tai muutoin hankitun osaamisen, kun ne keskeisiltä osiltaan vastaavat opetussuunnitelman tavoitteita ja vaatimuksia. Tarvittaessa osaamisen vastaavuus on osoitettava. Mutta milloin tämä tarve syntyy?
Ammatilliseen perustutkintoon sisältyvää oppimista on siis voinut lain mukaan tapahtua jo ennen opiskelijan Salpaukseen tuloakin ja sitä tapahtuu monin eri tavoin eri maailmoissa opintojen aikana: luokkahuoneissa, työsaleissa, tietoverkoissa, harrastusten parissa ja yhteiskunnallisissa tehtävissä sekä työssäoppimassa kotimaassa ja yhä useammin ulkomailla.
EU-jäsenyyden myötä kielemme on rikastunut ainakin lukuisten kirjainyhdistelmälyhenteiden verran, ECVET (European Credit Transfer System for Vocational Education and Training), eli ammatillisen koulutuksen opintosuoritusten siirtojärjestelmä, on yksi näistä. Istuin 9. helmikuuta iltapäivän Opetushallituksen tiloissa pidetyssä FINECVET 3 –hankkeen aloitusseminaarissa kuuntelemassa niin asiasta päättäviä kuin siitä jotakin tietäviä. Seminaarissa esitetty materiaali löytyy Opetushallituksen sivuilta http://www.oph.fi/opetushallitus/kansainvalinen_toiminta ja hankkeen kotisivut avautuvat loppukeväällä osoitteessa www.finecvet.fi
Iltapäivän aikana vahvistui näkemykseni siitä, että siirtojärjestelmän kehittämisen onnistumisen kannalta keskeisiä käsitteitä ovat läpinäkyvyys ja luottamus. EU-maiden tasolla meidän on pystyttävä tekemään omat oppisisältömme niin läpinäkyviksi, että pystymme luottamaan yhteistyökumppaneittemme kykyyn arvioida opintosuorituksia ja tunnustamaan opiskelijan ulkomailla hankkiman osaamisen ilman, että sen vastaavuus joka kerta erikseen jälkikäteen osoitetaan.
Salpauksen hallinnoima AV-ARVO on yksi kuudesta Opetushallituksen rahoittamasta FINECVET-hankkeesta ja se keskittyy opintosuoritusten siirtojärjestelmän testaamiseen ja kehittämiseen kansainvälisen työssäoppiimisen yhteydessä. Sen tavoitteena on kuvata arviointiprosessi tavalla, joka edistää kumppanuusoppilaitosten keskinäistä luottamusta ja oppimistulosten tunnustamista osaksi opiskelijoiden ammatillisia tutkintoja. Hankkeen kotimaiset yhteistyökumppanit ovat Etelä-Savon ammattiopiston, Pohjois-Karjalan ammattiopiston sekä Tampereen ammattiopiston edustajien kanssa. Ulkomaiset hankekumppanit taas tulevat Ranskasta, Saksasta ja Sloveniasta.
Monesti sanotaan, että meidän tulee kouluttaa opiskelijoitamme tulevaisuuden ammatteihin, joita ei vielä ole olemassakaan ja antaa heille taitoja, joita ei vielä osata mitata. Mutta ei anneta sen häiritä. Kiinteistökaupassa sanotaan, että asunnon hinnan ratkaisevat kolme tekijää: sijainti, sijainti ja sijainti. Työelämän edustajat taas toteavat, että valmistuvalle tärkeintä on oikea asenne, asenne ja asenne. Tästä tähtäintä pari naksausta takaisin päin siirtäen voitaneen päätellä, että tärkeintä on saavuttaa riittävän laaja tietopohja, elinikäisen oppimisen taidot sekä työuran alkuun auttava ammatillinen osaamistaso.
Näiden saavuttamisessa kansainvälisellä työssäoppimisjaksolla on paljon annettavaa ja jotta siitä saadaan täysi teho irti, sen aikana hankitut tiedot ja taidot on saatava samanarvoisiksi koto Suomessa hankittujen rinnalle.
Nyt meillä on mahdollisuus avartaa näkökantaamme, tarvittaessa kääntää takkimme, mutta ennen kaikkea tehdä tulevaisuutta ottamalla selvää, mistä eurooppalaisessa opintosuoritusten siirtojärjestelmässä oikein on kyse sekä vaikuttamalla sen kehittämiseen.
apulaisrehtori Hannu Heinonen
SAARELAINEN: Leipää ja sirkushuveja – muuttuvat ammatit, kestävä ammattitaito
Postitettu | Helmikuu 15, 2010 | Ei kommentteja
Maailma muuttuu kovaa vauhtia, ja tiede ja tekniikka kehittyvät. Silti joissakin asioissa huomataan, että ” ei mitään uutta auringon alla”. Lähestymisnäkökulma, tekniikka tai välineet voivat olla vaihtuneet, toimijoina ja tekijöinä olemme edelleen me ihmiset.
Entisten aikojen kiertävän sirkusperinteen, klovneineen ja eläimineen hiivuttua teollistumisen ja kaupungistumisen myötä joiksikin aikaa, valtaa tänä päivänä alaa uudenlainen sirkus, kansainvälinen, näyttävä ja korkeatasoinen, jännittävä tasapaino liikkeen ja siihen sisältyvän tarinan kesken – ja näin ympyrä sulkeutuu.
Tammikuun lopussa vihittiin Asikkalassa käyttöön uusi pieneläintenhoitajien koulutustila. Pieneläimillä ei enää tarkoiteta vain kissoja, koiria ja häkkilintuja, vaan yhä useammin lemmikki on eksoottinen matelija tai jopa vilkas, paljon aktiviteetteja vaativa fretti. Se on näätäeläimiin kuuluva veijari, jota jokin aika sitten ei olisi voitu kuvitellakaan asuinhuoneisiin tuotavaksi.
Perinteisesti alalla on työllistytty muun muassa eläinlääkärien vastaanottoapulaisiksi, lemmikkieläinkauppoihin ynnä muihin vastaaviin. Nämä tehtävät varmasti edelleen säilyvät myös tulevaisuudessa, mutta niiden rinnalle uusina ja jatkuvasti kasvavina työpaikkoina ovat voimakkaasti tulleet yksityisinä yrittäjinä toimivat lemmikkieläinhoitolat, joihin kissan tai koiran voi viedä väliaikaisesti hoitoon esimerkiksi työmatkan ajaksi. Suuressa maailmassa on jo olemassa ammattikunta, joka päätyökseen ulkoiluttaa kiireisten ihmisten lemmikkejä, ja myös koirien päiväkoteja on perustettu moniin suuriin kaupunkeihin. Jään mielenkiinnolla odottamaan, koska saamme ensimmäiset näiden alojen yrittäjät Lahteen ja Päijät-Hämeeseen.
Päijät-Häme on vahva toimija Viljaklusterissa, ja meillä on alueella merkittävää alan osaamista. Päijät-Hämeessä on suuria ja pieniä alojensa erikoisosaajia, pienistä kotileipomoista, kahvila-konditorioista aina suuriin teollisiin leipätehtaisiin. Vietimme tammikuussa leipurikoulutuksen 50-vuotisjuhlaa Lahdessa. Alueella on kuitenkin ollut tätä koulutusta itse asiassa jo hieman kauemminkin, ja koulutus on tänä päivänä yhtä ajankohtainen kuin 50 vuotta sitten. Lähes me kaikki syömme leipää päivittäin kiinnittämättä asiaan sen suurempaa huomiota. Samalla kun ruoka ja juoma ovat monille rentouttava vapaa-ajan harrastus, ovat ne toisille keskiraskasta vuorotyötä haastavissa olosuhteissa ja vaativaa asiakaspalvelua. Niin suosittua ja helppoa kun matkailu tänä päivänä onkin, on aivan eri asia olla lomamatkalla kuin työssä matkailun ohjelmapalveluja tuottavassa yrityksessä tai peräti itse yrittäjänä.
Oletetun eläkeiän siirtyessä koko ajan kauemmas työssä jaksamisen ja viihtymisen tueksi tarvitaan halu ja motivaatio tehdä juuri sitä omaa työtä sekä vahva, osaamiseen perustuva ammattitaito. Kädentaitojen ammatit ovat siitä ihania, että niissä voi juuri itse asioita tekemällä, kerta toisensa jälkeen uudelleen ja uudelleen kehittyä koko ajan paremmaksi ja samalla nähdä myös aikaansaannoksensa.
Tämä kaikki on mahdollista loistavien työelämäsuhteiden, hyvien opettajien ja innokkaiden opiskelijoiden yhteisen toiminnan kautta. Yhdessä tekeminen on vaativaa, hauskaa ja joka päivä erilaista. Tämän vuoksi meidän kaikkien on erityisen tärkeää kiinnittää huomiota hyviin vuorovaikutustaitoihin, toisen kuunteluun ja oman viestinnän ymmärrettävyyteen. Toivotankin meille kaikille kirkasta kevätauringon paistetta ja suvaitsevaisuutta erilaisia ihmisiä, erilaisissa elämäntilanteissa olevia ja erilaisia asioiden toteutustapoja kohtaan!
apulaisrehtori Päivi Saarelainen
LUUKKA: Työelämäpalvelujen (jin) ja ammatillisen aikuiskoulutuksen (jang) dynaaminen liitto
Postitettu | Tammikuu 25, 2010 | Ei kommentteja
Koulutuskeskus Salpaukseen muodostettiin 1.1.2007 toimiala, jolle annettiin nimi Aikuiskoulutus ja Työelämäpalvelut. Koulutuskeskus Salpauksen Aikuiskoulutus-brändillä on toki pitempi historia, sillä ammatillista aikuiskoulutusta on järjestetty Päijät-Hämeessä jo aikaisemmin sekä aikuiskoulutuskeskuksessa että osana ammatillisia oppilaitoksia. Koulutuskeskus Salpauksen Työelämäpalvelut-brändi sen sijaan on muodostunut viimeisen kolmen vuoden aikana.
Mitä sitten ovat Koulutuskeskus Salpauksen Työelämäpalvelut? Salpauksessa Työelämäpalvelujen tuottamisen ja kehittämisen lähtökohdaksi on otettu Opetusministeriön ammatillisen lisäkoulutuksen järjestämisluvassa myönnetty pysyvä työelämän kehittämis- ja palvelutehtävä. Salpauksen Työelämäpalveluille laadittiin vuonna 2006 pitkän tähtäimen TYKE- eli työelämän kehittämissuunnitelma, jota parhaillaan päivitetään vuosille 2011-2013.
Salpauksen Työelämäpalveluiden kehittämisessä lähdettiin liikkeelle henkilöstön osaamisen kehittämisestä yhdessä yritysten, TE-toimiston ja Salpauksen henkilöstön välillä. Seuraavaksi painopisteenä oli hakevan palvelutoiminnan kehittäminen. Nyt Salpauksen Työelämäpalvelujen kehittämisen lähtökohtana on aikuispedagogiikan uudistaminen siten, että uudenlaisessa työotteessa aikuiskoulutuksen opettajat toimivat kehittämiskumppaneina ja etsivät yhdessä yritysten, julkisyhteisöjen ja kolmannen sektorin kanssa ratkaisuja työyhteisöjen kehittämistarpeisiin.
Työelämäpalvelut (jin) ja ammatillinen aikuiskoulutus (jang) ovat kuin kaksi toisiaan täydentävää perusvoimaa, jotka ovat dynaamisesti liitoksissa toisiinsa. Kumpikaan – työelämäpalvelut tai ammatillinen aikuiskoulutus – ei ole parempi kuin toinen. Työelämäpalveluita ei ole ilman ammatillista aikuiskoulutusta ja päinvastoin. Ne ovat riippuvaisia toisistaan ja ylläpitävät toisiaan.
Ne voivat muuttua toisikseen, sillä ne molemmat sisältävät siemenen toisistaan. Ainakin tämä on Koulutuskeskus Salpauksen aikuiskoulutuksen ja työelämäpalvelujen toimintaa ohjaava filosofia.
apulaisrehtori Katri Luukka
MAKKONEN: Kansainvälisyys on jokapäiväistä
Postitettu | Tammikuu 18, 2010 | 1 kommentti
Kevätlukukausi on alkanut ja samalla elämme talven kauneinta aikaa. Koulutuskeskus Salpauksessakin on joululoman jälkeen palattu virkeinä ”sorvin” ääreen.
Itse olen jo tämän kahden viikon aikana saanut vieraita oppilaitokseemme neljästä eri maasta: Ranskasta, Venäjältä, Belgiasta ja Bulgariasta. Kaikkien näiden tapaamisten jälkeen olen miettinyt, kuinka kansainvälisiä tämän päivän ammatilliset oppilaitokset ovatkaan. Keskustelujen yhteydessä on selkeästi tullut esille meidän suomalaisten hyvät opetusjärjestelmät, opetustilat ja opetuksen taso. Niistä voimme olla ylpeitä. Halukkuutta opettaja- ja opiskelijavaihtoon on enemmän kuin Salpaus ehtii järjestää.
Kansainvälisyys tuo myös uusia haasteita oman itsemme kehittämisen osalta. Vieraiden kulttuurien ymmärtäminen ja oppiminen, sekä eritoten kielitaidon merkitys korostuu. Opettaja- ja opiskelijavaihdon myötä vieraan kielen käyttö lisääntyy koko ajan. Se on monilla aloilla nyt jo jokapäiväistä.
Salpauksen henkilöstö on mielestäni ottanut tämän kansainvälistymisen haasteen hyvin vastaan. Monet käyttävät työajan lisäksi paljon omaa vapaa-aikaansa ulkomaisten vieraiden kanssa. Samalla tosin tulee opittua paljon uusia asioita ihan huomaamatta ja kielitaito paranee enemmän kuin erillisillä kielikursseilla. Kaikki tämä myös palkitsee eritoten siinä, että Salpauksen opiskelijat pääsevät helpommin opiskelijavaihtoon tai ulkomaisille työssäoppimisjaksoille.
Salpauksen opiskelijoita on joka päivä ulkomailla opiskelemassa tai työssäoppimassa ajankohdasta riippuen 25–30 henkilöä. Vaikka kaikki opiskelijat eivät haluaisikaan mennä ulkomaille (se ei tietysti ole edes tarkoituskaan), niin välillisesti kaikki hyötyvät. Kun opiskelija palattuaan takaisin omaan kouluunsa kertoo kokemuksistaan luokkakavereilleen, vaikuttaa se koko luokan kansainvälistymiseen. Erityisen iloinen olen siitä, että tekniikan alojen opiskelijoiden ulkomaiset työssäoppimisjaksot ovat viime vuoden tilastojen mukaan lisääntyneet selkeästi.
Kansainvälisyyden ja kielitaidon myötä Salpauksesta valmistuvat eri alojen ammattilaiset työllistyvät omalle alalleen todennäköisesti paremmin. Oppilaitoksen perustehtävä on antaa opiskelijoille eväät työllistyä valitsemalleen alalle.
Hauskaa ja kansainvälistä kevättä kaikille!
apulaisrehtori Keijo Makkonen
Tagit: kansainvälistyminen > kansainvälisyys > kielitaito > opettajavaihto > opiskelijavaihto > työssäoppiminen ulkomailla
MODENIUS: Joukkuehengellä läpi harmaan kiven – vaikka Marsiin asti!
Postitettu | Joulukuu 14, 2009 | Ei kommentteja
Salpauksen menestyminen Suomen ammatillisen koulutuksen kulttuuri- ja urheiluliitto SAKU ry:n Matkalla Marsiin -kävelykisassa osoitti, että joukkuehenki todella on voimaa. Sen avulla voidaan saavuttaa lähes mahdottomia. Me teimme melkoisen ihmeteon: 34 koulutuksenjärjestäjästä Salpaus käveli kahden ja puolen kuukauden kampanjan aikana suurimman askelmäärän, yli 160 miljoonaa askelta.
Kun vajaa vuosi sitten olin SAKU:n viestintäryhmässä ideoimassa 60-vuotisjuhlavuoden kunniaksi henkilöstölle tarkoitettua tempausta, en olisi ikinä uskonut, että näin hienosti kävisi. Hyvä me! Mutta eivätpä olleet huonoja kilpakumppanimmekaan, vain muutaman askeleen päässä meistä.
Mikä sai koko Suomen ammattikouluväen lähtemään niin täysillä mukaan? Syitä on varmasti useita, sillä kampanja oli lajissaan uusi ja erilainen. Ensimmäiset mukaan lähteneet innostivat jatkuvasti uutta väkeä mukaan ja joukkuehenki levisi kulovalkean tavoin. Joitakin kiehtoi erityisesti askelmittarin käyttö, ja monelle tilanteen seurantamahdollisuus reaaliajassa netissä oli varmasti yksi tärkeä syy pysyä mukana ja kävellä aina vain lisää. Tämä taas nosti kilpailuvietin pintaan – ja silloin mentiin. Yksilötasolla on varmasti ollut pitkälti kyse itsensä voittamisesta ja jopa omien rajojen kokeilusta. Suuri motiivi oli varmasti tiimien yhdessä tekemisen riemu. Kampanjan loppumetreillä joillekin, kuten varmasti meille salpauslaisillekin, tuli mukaan myös näyttämisen halu – ja taas käveltiin.
Mukaan lähtemisessä ja mukana pysymisessä tarvittiin myös vahvaa luottamusta oman panoksen merkitykseen. Siihen, että oma panos todella vaikuttaa yhteiseen onnistumiseen. Kyllä itselläkin monena iltana olisi tehnyt mieli jättää lähtemättä lenkille, mutta yhteinen tavoite sekä velvoitti että innoitti – ja ei muuta kuin Vääksyn Aurinkovuorelle.
Tämä innovatiivinen ja huumorihenkinen kävelykampanja osoitti, että lähes mahdotonkin on mahdollista, jos vain uskoo asiaansa eikä luovuta ja anna periksi. Tätä periaatetta pitäisi soveltaa muutenkin elämässä. Samanlaista intoa, paloa ja yhteishengen voimaa tarvitaan oppilaitoksissakin päivittäisissä opetustilanteissa ja muissa tehtävissä. Ajatelkaa, mitä vaikutuksia sillä on.
Jääköön tästä kampanjasta mieleen mukavat muistot ja toivottavasti mahdollisimman monelle uusi harrastus – kävely, joka on mitä parhain kuntoa kohottava ja työniloa edistävä liikuntamuoto.
Näissä iloisissa tunnelmissa on loistava tilaisuus myös toivottaa rauhaisaa joulunaikaa kaikille Huomiopaikalla-blogin lukijoille. Seuraavan kerran löydätte uutta luettavaa blogistamme vuoden 2010 puolella.
rehtori Marita Modenius
Tagit: hyötyliikunta > joukkuehenki > Marssi Marsiin > ryhmähenki > SAKU ry > Suomen ammatillisen koulutuksen kulttuuri- ja urheiluliitto
LUUKKA: Online/offline – vertaistuki oppimisen mahdollistajana
Postitettu | Marraskuu 30, 2009 | 1 kommentti
Tätä Koulutuskeskus Salpauksen Huomiopaikalla-blogia on pian kirjoitettu vuoden verran. Aikaisemmissa blogikirjoituksissani olen käsitellyt aikuisten oppimista, ammatillisen koulutuksen tuottavuutta ja työmoraalin oppimista online ja offline.
Vuoden viimeisellä kirjoitusvuorollani palaan lähtöruutuun eli tammikuulle 2009, jolloin kirjoitin aikuisten oppimisesta. Kirjoitin silloin kokemuksellisen tiedon ”suojavyöstä”, joka on aikuiselle niin uuden oppimisen mahdollisuus kuin joskus myös este. Olin äskettäin raottamassa omaa kokemuksellisen tiedon suojavyötäni yhdessä yli 20 muun opiskelukaverini kanssa MBA-opinnoissa Organisational Change -modulin parissa.
Mietin, mikä saa meidät tulemaan kuusi kertaa vuodessa työn ohessa iltaisin ja viikonloppuisin opintojen ääreen ja siinä sivussa kirjoittamaan 10-sivuisia esseitä englanniksi. Vastaus tähän kysymykseen löytyy merkityksellisistä oppimiskokemuksista ja siitä kuinka uuden oppimisesta voimaantuu yhdessä opiskelijakavereiden kanssa. Myöskään hyvät opettajat eivät ole haitaksi oppimiselle.
Opettajan hyväkään ohjaus ei kuitenkaan poista sitä tosiasiaa, että opiskelijakavereilta saatu vertaistuki (peer learning, peer coaching) on balsamia sielulle. Vertaistukea koetaan parhaiten ryhmässä, jossa jokainen voi olla vapaasti oma itsensä, jolloin oppiminen antaa myös onnistumisen kokemuksia. Ryhmän jäsenet tukevat toisiaan, joten ryhmässä on onnistumisen lisäksi myös lupa epäonnistua. Tähän liittyvä turvallisuudentunne luo oppimiselle hyvän fiiliksen ja sitä kautta tapahtuva uuden oppiminen voimaannuttaa ja auttaa jaksamaan niin töissä kuin vapaa-ajallakin.
Sosiaalinen media laajenee yhä enemmän myös aikuisopiskelussa ja antaa mahdollisuuden jakaa oppimiskokemuksia vertaisten kanssa virtuaalisesti verkossa. Digikuva, -puhe ja -tekstit eivät vuorovaikutteisestikaan toteutettuna korvaa kokonaan vertaisopiskelijoiden kohtaamista ryhmätilanteissa, joissa kohdataan silmätysten ja vaihdetaan kokemuksia. Toki sosiaalinen media on parempi kuin ei mitään ja voihan siitä näin ”possuflunssan” aikana olla hyötyäkin, kun oikeat virukset eivät pääse leviämään virtuaalisesti kohdattaessa.
Toivotan kaikille Huomiopaikalla-blogin lukijoille loppuvuodelle onnistuneita oppimiskokemuksia niin vertaisten kuin muidenkin kanssa, siis joko online ja/tai offline. Niin, kumpi niistä sitten antaa meille aikuisille todellisia ja sopivia ajasta ja paikasta riippuvia tai riippumattomia mahdollisuuksia oppimiskokemuksiin. Siihen jokaisen on löydettävä omaan elämäntilanteeseensa sopivimmat ratkaisut, sillä tämänkään blogin lukeminen ei olisi ollut mahdollista offline.
apulaisrehtori Katri Luukka
SAARELAINEN: Makumuistoja ja mutakakkua
Postitettu | Marraskuu 16, 2009 | Ei kommentteja
Koulutuskeskus Salpauksessa vietettiin marraskuun alussa talouskoulun 60-vuotisjuhlaa. Tilaisuus oli lämminhenkinen ja täynnä koulutuksen alkuaikojen tunnelmaa. Juhlapuhuja sosiaalineuvos Erkki Hokkanen puhui paljon kodin merkityksestä ihmisen elämän myöhempien vaiheiden pohjan muokkaajana ja juhlivan talouskoulun merkityksestä tämän tehtävän tukemisessa sekä talkoista ja yhteishengestä. Talouskoulu ei valmista suoraan mihinkään ammattiin ja sitä käydäänkin elämää, ei koulua varten, kuten useampikin vieraista tuon illan aikana mainitsi.
Sekä kodin että talouskoulun tärkeitä tehtäviä on antaa monipuoliset valmiudet oman kotitalouden hoitamiseen, harjaannuttaa suunnittelemaan ja tekemään kotitaloustöitä tarkoituksenmukaisesti, taloudellisesti, turvallisesti ja luovasti. Talouskoulu myös tukee kehitystä yhteiskunnan aktiiviseksi jäseneksi, joka pystyy suunnittelemaan omaa uraa ja ammatinvalintaa. Erkki Hokkasen mukaan talouskoulussa opiskelija on kuin elämänkoulussa, jossa on muutakin kuin oppikirjoja. Paljon onnea ja pitkää ikää talouskoululle!
Yksi juhlapöytien keskeisimpiä puheenaiheita olivat pöytähopeiden ja kauniiden kristallien lumossa entisaikojen trendiruokien mieleen palauttamat makumuistot: Linnapaistia, kotimaisia juureksia, juustoja ja täytekakkua. Totta puhuakseni, en ilman tätä tilaisuutta olisi edes muistanut kaikkien keskusteluun nousseiden ruokien olemassaoloa. Kuinkahan monta muuta hyvää ruokaa olemmekaan unohtaneet elämämme aikana, kun ne ovat menneet pois muodista? Ja toisaalta: mitkä ruoat kulkevat itse kullakin mukana läpi elämän sen vuoksi, että ne liittyvät omiin perinteisiimme? Niihin, joita edelleen haluamme vaalia ja muistaa.
Mummin laatikot jouluna ja lammas kahvikastikkeella pääsiäisenä, niin kuin äiti sen teki. Opinko koskaan tekemään samanlaisia? Puolison odotukset lipeäkalasta valkokastikkeen kera Tapaninpäivänä on saanut minut vuodesta toiseen harjoittelemaan tätäkin lajia. Juhannuksen suvisalaattia en tee koskaan muulloin kuin keskikesän juhlana. Viime pääsiäisenä teimme suvun nuorten kanssa urakalla suklaisia mutakakkuja eri resepteillä ja nyt he jo kyselevät, onko ensi vuonna mahdollisuus uusintaan.
Millaisia makumuistoja haluamme siirtää tämän päivän lapsille ja nuorille? Tärkeintä ei ehkä ole itse ruokalaji, vaan siihen ja sen valmistukseen liittyvä tunnelma. Yhdessä kokkaaminen on yksinkertaisesti hauskaa! Yhteisen ruoanlaiton ympäriltä löytyy luontevasti jokaiselle kykynsä ja kiinnostuksensa mukaisia tehtäviä ja mahdollisuuksia onnistumisen kokemuksiin. Samalla on luonteva hetki keskustella itse kullekin tärkeistä asioista tai tarinoida menneistä. Tärkeää on myös kokemus kuulumisesta johonkin yhteisöön ja pysähtyminen kiireen keskellä.
Rakenna oma makumuistosi. Yllätä itsesi ja lähipiirisi ennen joulukiireiden alkua leipomalla vaikka tuoksuva, suussa sulava suklaakakku kynttilänvalon ja vaniljajäätelön kanssa tarjottavaksi pimenevässä marraskuun illassa, tässä siihen yksi hyväksi testattu resepti:
Suklainen mudcake
200 g hyvää tummaa suklaata
200 g voita
200 g sokeria
4 kpl kananmunia
1 tl leivinjauhetta
1 dl vehnäjauhoja
(voideltu ja korppujauhotettu vuoka)
1. Sulata voi ja suklaa vesihauteessa (älä päästä vettä roiskumaan seokseen).
2. Vatkaa munat ja sokeri vaahdoksi.
3. Sekoita kuivat aineet keskenään.
4. Yhdistä kuivat aineet varovasti muna-sokerivaahtoon.
5. Lisää seokseen voi-suklaaseos.
6. Kaada taikina voideltuun jauhotettuun vuokaan.
7. Paista 200’C 15–20 min. (sisus jää lähes valuvaksi).
apulaisrehtori Päivi Saarelainen
Tagit: entisajan ruoat > kotitaloustyöt > makumuistot > suklainen mudcake > Talouskoulu
MAKKONEN: Tietokatkosko?
Postitettu | Marraskuu 2, 2009 | Ei kommentteja
Jopa valtiovallan korkeimmilla päättäjillä on ollut keskenään viestinnällisiä ongelmia, jota on kutsuttu julkisuudessa nimellä tietokatkos.
Itsekin olen törmännyt omassa työssäni joskus siihen, että ihmiset eivät omasta mielestään tiedä jotain asiaa, vaikka siitä on kyllä tiedotettu. Yleensä ne ovat tulleet esille vasta sitten, kun jokin asia on koskettanut henkilöä itseään.
Viestintään ja siihen liittyviin tietokatkoksiin otan esimerkin kaikkia kiinnostavasta opettajien palkkausjärjestelmästä. Opettajien palkkausperusteisiin on tullut kaksi uutta termiä, työn vaativuuden arviointi (TVA) ja työn suorituksen arviointi (TSA). Päijät-Hämeen koulutuskonsernissa on yhdessä työnantajan edustajien ja luottamusmiesten kanssa sovittu TVA-perusteet, jotka on otettu käyttöön.
Mikä on sitten TVA:n ja TSA:n ero? Näiden termien käytössä olen huomannut meillä tietokatkoksia. Lyhyesti ero on siinä, että TVA-peruste on täysin tehtäväsidonnainen, hoiti sitä tehtävää kuka tahansa (esim. talotyömaan vastaava mestari tai autokoulun johtajuus jne.). TSA-peruste on taas täysin henkilökohtainen eli kuinka paljon paremmin tuloksin opettaja suoriutuu samasta tehtävästä toiseen samaa tehtävää hoitavaan opettajaan verrattuna.
TSA ei ole vielä käytössä koulutuskonsernissa, mutta tulee käyttöön ehkä jo ensi vuonna. Näissä uusissa palkkausperusteissa ehkä suurin tietokatkos tulee siinä, että henkilön virkaiällä tai sillä, onko henkilö viranhaltija (lehtori) vai määräaikainen, ei ole mitään tekemistä, vaan lisäpalkan saanti perustuu työn vaativuuteen tai työn suoritukseen. Se siitä.
Tässä yhteydessä voisi kysyä myös sitä, että onko nykyaikana enää opettajien työ sellaista, että palkkausperusteena on pidettyjen oppituntien määrä. Ammattikorkeakoulussa, aikuiskoulutuksessa sekä sosiaali- ja terveysalalla on siirrytty jo kokonaistyöaikaan. Uusien toisen asteen ammatillisten tutkintoperusteiden mukaan opettajan työ muuttuu entistä työelämälähtöiseksi. Opiskelijoiden arviointi perusteena pääasiallisesti ovat työelämässä annetut näytöt. Opettajat työskentelevät tiiminä ja toimivat yhteistyössä entistä enemmän työelämän edustajien kanssa. Onko silloin kysymys enää pidettyjen oppituntien määrästä vai mistä?
Mutta, palkkahan meille aina tehdystä työstä maksetaan, oli se palkkausperuste sitten kuinka huono tai hyvä tahansa.
apulaisrehtori Keijo Makkonen
Tagit: palkkausperusteet > TSA > TVA > työn suorituksen arviointi > työn vaativuuden arviointi
HEINONEN: Terveisiä Galiciasta ja Baskimaalta
Postitettu | Lokakuu 21, 2009 | Ei kommentteja
Hola!
Alkuviikko on mennyt osin kapsäkkiä kaivatessa, mutta hyvähän on Bilbaon katuja kävellessä, kun on vanhat, mukavat kengät jalassa ja puhdas paita päällä. Pelkästä katujen mittaamisesta ei kuitenkaan ole kyse, vaan reissun tarkoituksena on kokea vanhoja verkkoja ja viritellä uusia.
Ensimmäisenä kohteena oli Santiago de Compostella, monien itsetutkistelu- ja pyhiinvaelluspatikoinnin päätepiste, jossa tavoitteenamme oli nähdä, vieläkö reilut kymmenen vuotta sitten viritetty verkko toimii.
Kun katedraali oli katsastettu ja asiat keskusteltu, matka jatkui Bilbaoon, Network of Networks -hankkeen kokoukseen. Taas saimme todeta, että samassa veneessä me kaikki olemme. Kovin samansuuntaiset olivat oppilaitosten tavoitteet ja työsarat: opiskelijan kohtaaminen ja tuki, työelämän palvelu ja kehittäminen ja viimeisenä – vaan ei vähäisimpänä – yrittäjyys. Oli todella mielenkiintoista kuulla, miten voimakkaasti Biskajanlahden pienistä kalastajakylistä kotoisin olevia opiskelijoita rohkaistaan perustamaan yrityksiä.
Oppilaitosten väline- ja laitekannan osalta meillä ei ole ainakaan hävettävää, mutta olennaista ei ehkä olekaan se, kenellä on viimeisimmät hilavitkuttimet, vaan mitä niillä saadaan aikaan. Sen ratkaisee osaamistaso. Meidän e- ja y-passikoulutuksemme ovat herättäneet paljon kiinnostusta ja voivat hyvinkin nousta yhteisen kehittämisprojektin aiheeksi jo seuraavalla hakukierroksella.
Huomenna poikkean tapaamaan myös kahta salpauslaista, jotka ovat tulleet työstämään projektiaihiota hollantilaisten ja baskien kanssa. Siikaverkkoihin verrattuna näissä asiantuntijaverkoissa on se hyvä puoli, että sitä enemmän jokainen saa saalista, mitä enemmän on kokijoita.
Illalla alkavan EfVetin (European Forum of Technical and Vocational Education and Training) vuosikokouksen tarjoamat verkot ovat vielä kokematta, mutta eiköhän nekin ehdi ennen perjantaina odottavaa kotimatkaa, joka toivottavasti sujuu hieman rutiininomaisemmin kuin tulomatka.
Henkilökohtaisella tasolla olen taas joutunut toteamaan, että oikeassa se isäukko oli sanoessaan, että talo elää tavallaan ja vieras käy ajallaan. Sunnuntaina oli katolilaisessa maassa vaikea löytää kauppaa, josta sai hammasharjan – vaatteista puhumattakaan. Päivällinen syödään 9 ja 11 välillä illalla, ja hotellin aulan baarista on turha klo 00.03 yömyssyä haikailla.
Saludos,
apulaisrehtori Hannu Heinonen
MODENIUS: moniarvoinen ja moninainen ammatillinen koulutus
Postitettu | Lokakuu 5, 2009 | Ei kommentteja
Maakunnallisilla ammattiopistoilla, kuten Koulutuskeskus Salpauksella, on koko ikäluokan koulutusvelvoite.
Tätä ei kuitenkaan pystytä täyttämään, koska koulutuspaikkoja suhteessa peruskoulun päättäviin ei ole riittävästi. Paikkatarvetta lisäävät vielä edellisinä vuosina toisen asteen koulutuksen ulkopuolelle jääneet. Nyt kun koulutuspaikkoja suhteessa hakijoihin on liian vähän, voidaan kuoria kerma päältä ja ottaa vain parhaat opiskelijat sisälle. Yhä useammille aloille on ensisijaisia hakijoita monin kerroin aloituspaikkoihin nähden. Osa oppilaitoksiin haluavista saa rauhassa jäädä systeemin ulkopuolelle, vaikkapa syrjäytymään. Toisaalta joku voi ajatella, että se on heidän oma syynsä: mitäs eivät olleet peruskoulussa riittävän ahkeria!
Todellisuudessa Salpaus ei pelaa noin kylmää peliä. Vuotuisiin koulutuspaikkoihin sisältyy paikkoja myös mm. ammatilliseen koulutuksen ohjaavaan ja valmistavaan koulutukseen, maahanmuuttajien valmentavaan koulutukseen sekä vammaisten valmentavaan ja kuntouttavaan opetukseen ja ohjaukseen. Viime mainittuun koulutukseen voidaan käyttää järjestämisluvan mukaan enintään 50 paikkaa, ja koulutus toteutetaan yhteistyössä Kaarisilta ry:n kanssa. Tämä on ainutkertaista valtakunnassa, sillä vain Päijät-Hämeen koulutuskonsernin järjestämisluvassa on tämä oikeus.
Tällä hetkellä paikkoja on käytössä reilut 30, ja koulutus on suunnattu musiikki- ja kuvataideopintoihin, jotka johtavat artesaanin tutkintoon. Kaarisillan toimitilat sijaitsevat Erstan kartanossa Nastolan Villähteellä. Paitsi ammatillista koulutusta siellä harjoitetaan myös vammaisten päivätoimintaa. Kaarisillan miljöötä ja oppimisympäristöä, työpajoja ja opetustiloja, on rakennettu ja kehitetty reilun 20 vuoden ajan määrätietoisesti. Uudisrakennukset sijoittuvat luontevasti vanhaan kartanomiljööseen. Viimeisimmät kohteet, Engel-makasiini ja uusi taideateljee vihittiin käyttöön viime viikon lopulla. Vihkiäisjuhla viestitti voimakkaasti Kaarisillan arvomaailmaa ja merkitystä. Elämän, ihmisen ja kaiken inhimillisen arvostus on arvo numero yksi. Toisena tulevat varmasti esteettisyys, luonnon ja koko elämän kauneus, jota kuvataide ja musiikki voimakkaasti välittävät. Toisen ihmisen kunnioittaminen näkyy kaikissa Kaarisillan arjen toiminnoissa ja opiskelijoihin suhtautumisessa. Vammastaan huolimatta Kaarisillan opiskelijat pääsevät loistaviin tuloksiin: heidän taideteoksensa ovat esillä paitsi Kaarisillan omissa tiloissa, usein myös näyttelyissä Sanomatalon tiloissa Helsingissä. Musiikinopiskelijat taas esiintyvät vuosittain Lucian päivänä Ristinkirkossa ja usein myös ulkomaisissa musiikkitapahtumissa.
Koska edellä kuvattu vammaisten ammatillinen koulutus on reilusti kalliimpaa kuin normaali ammatillinen peruskoulutus, voi moni kysyä, kannattaako se, varsinkin kun sieltä työllistyminen ei ole itsestään selvyys. Onneksemme elämme maassa, jossa jokaisella ihmisellä perustuslain mukaan on oikeus tiettyihin palveluihin ja niin myös koulutukseen. Tähän perustuu moniportainen ja yhteiskunnan vaatimuksia palveleva koulutusjärjestelmämme, jossa jokaisella on mahdollisuutensa. Toisilla vain oppiminen voi olla paljon suuremman vaivannäön ja ponnistuksen takana. Uskon, että myös oppimisen ja onnistumisen ilo on silloin paljon suurempi. Yhtykäämme Kaarisillan nuoren lausujan ääneen Aale Tynnin runon sanoin:
”Sinun sydämesi on lujempi kuin vuorimalmit maan,
pane kappale silta-arkkuun, niin saat sillan kantamaan.
Pane kappale niiden sydämistä, joita rakastat,
he antavat kyllä sen anteeksi, jos sillan rakennat.”
rehtori Marita Modenius
seuraava »