MODENIUS: Kilpailukykyä ammatillisesta osaamisesta
Postitettu | August 16, 2010 | Ei kommentteja
Samanaikaisesti kun ammatillisen koulutuksen suosio lisääntyy ja hakijamäärät kasvavat vuosittain, parannetaan valtakunnan tasolla ammatillisen koulutuksen laatua, edunvalvontaa ja järjestäjäprofiilia.
Täällä Päijät-Hämeessä Koulutuskeskus Salpaukseen haki keväällä yhteishaussa 1,7 ensisijaista hakijaa yhtä aloituspaikkaa kohden. Koska opetus- ja kulttuuriministeriö säätelee koulutuspaikkoja ja niitä on rajoitetusti, jäi satoja hakijoita ilman opiskelupaikkaa. Tilannetta helpotti kuitenkin se, että ministeriö myönsi juhannusviikolla Salpaukselle 170 lisäkoulutuspaikkaa, jotka heti jaettiin jonossa oleville. Voi sitä riemua monessa kodissa, kun koulutuspaikka lopulta tuli. Se on nykyisin kuin lottovoitto ja oikeasti paras elämän ajokortti ja kilpailuvaltti työelämässä.
Kesäkuussa perustettiin valtakunnallinen järjestö, Ammattiosaamisen kehittämisyhdistys, AMKE ry. Tällöin valittiin myös yhdistyksen uusi hallitus, johon minulle tuli kunnia päästä. Tämän nuorten ja aikuisten ammatillista koulutusta edistävän yhdistyksen tehtävänä on kehittää ammatillista koulutusta kansallisen kilpailukyvyn ja työn tuottavuuden lisäämiseksi. Virallisesti tämä uusi yhdistys aloittaa toimintansa vuoden 2011 alusta. Siihen kuuluu tällä hetkellä jo 70 jäsenorganisaatiota: kuntia, kuntayhtymiä, osakeyhtiöitä, yhdistyksiä ja säätiöitä. Yhdistys kattaa 90 % ammatillisen koulutuksen opiskelijamäärästä. Tämän uuden yhdistyksen kautta tulee ammatillisen koulutuksen järjestäjän ääni kuulumaan OPH:een, OKM:öön ja valtakunnan päättäjille. Yhdistyksen työryhmissä kehitetään ammatillisia innovaatioita, levitetään hyviä käytäntöjä ja luodaan uutta, tulevaisuuden pedagogiikkaa.
Millaisia sitten tulevaisuudessa tarvittavat ammatilliset taidot ovat? Kun tätä kysyy yrityselämän edustajilta, he luettelevat perusammattitaidon lisäksi viestintä- ja vuorovaikutustaidot, kielitaidon, tietotekniset ja sosiaalisen median taidot ja itsensä kehittämisen taidot. Kaikkein eniten he kuitenkin korostavat, että pitää olla niin sanottu ”hyvä tyyppi”. Oppiiko näitä taitoja riittävästi koulussa? Ammatilliselle koulutukselle ja meille oppilaitoksille onkin suuri haaste saada opiskelijat ymmärtämään ja tiedostamaan nämä tulevaisuuden vaatimukset. Vielä suurempi haaste on saada opiskelijoissa kehittymään näitä työelämässä selviämisen valmiuksia. Se on vaikeaa jo senkin takia, ettemme me aikuiset, edes aina opettajatkaan, ole itse malliesimerkkejä.
Me teemme Koulutuskeskus Salpauksessa parhaamme opiskelijoidemme oppimisen edistämiseksi. Käytämme valtakunnallisesti juuri uudistettuja opetussuunnitelmia, parannamme jatkuvasti oppimisympäristöjä, tarjoamme mahdollisuuksia ulkomailla opiskeluun ja kehitämme koko ajan erilaisia opiskelijan tukipalveluja. Mutta vaikka seisoisimme päällämme täällä koulussa, opiskelija oppii vain, jos hän itse haluaa ja on innostunut ja motivoitunut.
rehtori Marita Modenius
HEINONEN: Vipuvoimaa EU:hun päin ja vähän muuallekin
Postitettu | June 21, 2010 | Ei kommentteja
Istun tätä kirjoittaessani EUproVETin ensimmäisessä vuotuisessa konferenssissa. ”Ensimmäinen, vuotuinen”, nuo sanat tilaisuuden nimessä huokuvat tiettyä nuoruuden uhoa mutta myös uskoa tulevaisuuteen. Järjestönä EUproVET on nuori, perustusasiakirjat allekirjoitettiin vain reilu vuosi sitten, mutta kun muistetaan sen jäsenkunta – kahdeksan EU-jäsenmaan ammatillisen koulutuksen järjestäjien kansallisen tason yhteenliittymiä – on lupa odottaa uhon lisäksi myös tuloksia.
Euroopan tasolla toimii hyvän matkaa toista kymmentä ammatillista oppilaitosta, niiden opiskelijoita ja heidän vanhempiaan edustavaa järjestöä. Eilen allekirjoitettiin kahden toimijan, kansallisen tason EUproVETin ja oppilaitostason EfVETin välinen yhteistyösopimus, jonka tavoitteena on yhdistää voimat ja luoda vahva Bryssel-tason vaikuttaja, jonka ääni kuuluu EU:n parlamenttiin asti.
Konferenssin esitelmissä, puheissa ja paneelikeskusteluissa ei sinänsä noussut esiin mitään uutta ja ihmeellistä, vaan tämän vuosikymmenen tavoitteiksi ammatillisessa koulutuksessa määrittyivät yleiseurooppalaisten toimintaperiaatteiden kehittäminen ja toimeenpano, osaamistarpeiden ennakointi ja koulutuksen suuntaaminen niiden mukaisesti, syrjäytymisen ehkäisy ja tasa-arvo, ammatillinen aikuiskoulutus väestörakenteen muutosten vastapainona sekä kestävän kehityksen ja ympäristökysymysten huomioonottaminen.
KJY:n ja AKKL:n voimien yhdistäminen tarjoaa hyvän tilaisuuden päätöksentekijöille puhua yhdellä äänellä, selkein sanakääntein ja entistä suuremmalla painoarvolla. Ammatillisen koulutuksen vetovoimaisuutta on määrätietoisesti pyritty parantamaan ja tulostakin on tullut, mistä kertoo Salpauksenkin opiskelijaksi pyrkivien lukumäärän reilu kasvu jo monetta vuotta peräkkäin. Nyt on pyrittävä vaikuttamaan siihen, että aloituspaikkoja lisätään ja että kehitystyön mahdollistava riittävä perusrahoitus taataan jatkossakin.
Maakunnan yhteistyötahojen kanssa ja konsernin sisällä on jo vuosien ajan viilattu nivelvaiheita, pohdittu yksilöllisiä oppimispolkuja ja rakennettu väyliä, mutta poluilla ja väylillä ei näy vielä niin vilkasta liikennettä kuin soisi. Toisikohan tuleva lukuvuosi siihen muutoksen? Miten minä voisin olla muutoksen airut?
Sitä sopii vaikkapa saunavastaa sitoessa pohtia.
apulaisrehtori Hannu Heinonen
MAKKONEN: Kevätjuhlien tunnelmissa
Postitettu | June 7, 2010 | Ei kommentteja
Perjantaina 4.6. valmistui Koulutuskeskus Salpauksesta yhteensä 1186 oman alansa ammattilaista. Vielä kerran onnittelut Teille.
Teille kaikille löytyy varmasti tulevaisuudessa töitä, koska suuret ikäluokat ovat jäämässä työelämästä eläkkeelle.
Itsekin sain olla yhtenä puhujana, mutta ennen kaikkea läsnä yhdessä kevätjuhlassa.Merkille pantavaa mielestäni oli, että ammatillisen koulutuksen arvostus korostui etenkin työelämän edustajien puheissa. Työssäoppimisen merkitys ja sen edut opiskelijan ja työelämän näkökulmasta korostuivat. Oppilaitoksen ja työelämän välinen yhteistyö tulee edelleen lisääntymään. Ammattiylpeyden merkitystä ja sen tärkeyttä korostettiin.
Yli kaksikymmentä vuotta alalla olleena huomasin, että joka vuosi entistä enemmän myös valmistuvat tutkinnon suorittaneet arvostavat itsesaavutustaan. Tutkintotodistusta antaessa se näkyi jo heidän katseissaan, pukeutumisessaan ja muussa käytöksessään. On hienoa, että ammatillista tutkintoa arvoste- taan ja juhlitaan myös perhepiirissä.
Harmittavaa kuitenkin on se, että kaikki nuoret eivät pääse tätä kokemaan. Ammatilsen koulutuksen suosion johdosta moni nuori ensi syksynä jää ilman koulutuspaikkaa. Kaikille nuorille halukkaille pitäisi tarjota ainakin jokin koulutuspaikka, sen pitäisi olla kaikkien nuorten oikeus. Tämän eteen kaikki koulutuksen järjestäjät tekevät koko ajan työtä. Esimerkiksi Koulutuskeskus Salpaukseen haki ensisijaisesti 1,7 opiskelijaa yhtä aloituspaikkaa kohden tämän kevään yhteishaussa.
Yhteiskunta tarvitsee tulevaisuudessa entistä enemmän kädentaitajia ja ammattiosaajia eri aloille, joten kaikkien ihmisten saaminen ja pääseminen työmarkkinoille on tärkein voimavaramme.
Onnittelut vielä kerran kaikille valmistuneille ja virkistävää ja rentouttavaa kesälomaa kaikille!
apulaisrehtori Keijo Makkonen
MODENIUS: Mestareita erilaisilla areenoilla
Postitettu | May 24, 2010 | Ei kommentteja
Samanaikaisesti kun Suomen Leijonat viime viikolla taistelivat jääkiekon maailmanmestaruudesta Kölnissä, valmistautuivat euroviisuedustajamme Kuunkuiskaajat Oslossa pidettävään loppukoitokseen. Molemmat tapahtumat ovat koko maailman silmätikkuna, ja niissä menestyminen johtaa huikeisiin palkkioihin ja nostaa voittajat lähes jumalten asemaan. Voitto on aina näyttö pitkästä kurinalaisesta harjoittelusta ja hallitusta osaamisesta. Mukana on tietysti paljon onnea ja sattumaa: keitä kansa äänestää euroviisuehdokkaiksi, ja kenen kanssa jääkiekkojoukkue pääsee tai joutuu pelaamaan.
Paitsi näitä maailmanlaajuisia kisailuja on tämä kevät ollut muidenkin mestareiden osaamisen näyttämisen aikaa. Huhtikuun puolivälissä pidettiin Seinäjoella Saku Stars -kulttuurikilpailut, joissa kisailtiin kymmenissä eri lajeissa. Osaan lajeista oli pitänyt lähettää ennakkotehtävät, osa kilpailtiin kokonaan paikan päällä. Oli alkukarsintaa ja loppukilpailua. Laulettiin, tanssittiin ja soitettiin monella eri tavalla. Oli karaoke-kisaa ja monta muuta vetonaulaa. Salpauksesta oli mukana lähes 30-henkinen joukkue, ja mitaleitakin tuli. Voi sitä kilpailemisen, osallistumisen ja yhdessäolon riemua! Siinä porukassa itsekin nuortui.
Ei mennyt taas kuin vajaat pari viikkoa, ja oli vuorossa Oulussa pidettävä Taitaja-mästare 2010, johon Salpaus starttasi lähes 20 hengen aluekarsinnoissa seulotulla joukkueella, joka edusti useita eri ammattialoja. Ja olipa meillä kilpailijat yrittäjyydessä ja Taitaja Plussassakin. Oulussa saimme ennätysmenestyksen, ja mitaleita tuli kaikenvärisiä, kultaakin kolme kappaletta. Kisojen jälkeen moni kilpailijamme uhkui jo intoa lähteä ensi vuonna uudelleen. Sekä kilpailijat että mukana olleet opettajat, valmentajat ja lajituomarit pitivät kisoja mahtavana oppimiskokemuksena, joka pitää itse voida kokea. Tämän huikean kokemuksen ja tapahtuman sai Oulussa elää noin 50 000 kisavierasta. Se oli todellinen ammatillisen osaamisen esiinmarssi!
Viime viikolla avautui sitten meidän oma osaamisen näyttämömme: opiskelijoiden päättötöiden näyttely Salpauksen kulttuuriareenalla Svinhufvudinkatu 2:ssa ja Kaarisillassa opiskelevien Salpauksen taideopiskelijoiden näyttely Villähteellä Engel-makasiinissa. Nämä molemmat näyttelyt ovat jo monivuotinen perinne, jossa parhaat ja ansiokkaimmat lopputyöt eri ammattialoilta tuodaan suuren yleisön arvioitavaksi. Myös näyttelyiden avajaiset taidokkaine esityksineen ovat jo sinänsä merkittävä kulttuuritapahtuma.
Kaikki nämä suuret ja pienet, kansainväliset ja kotimaiset tapahtumat ja kilpailut osoittavat, että kansa tarvitsee sekä leipää että sirkushuveja!
rehtori Marita Modenius
LUUKKA: Matkalla kohti puhelimetonta online-työskentelyä
Postitettu | May 10, 2010 | 1 kommentti
Jäin ”loukkuun” San Franciscoon viideksi ylimääräiseksi päiväksi lomamatkani päätteeksi. Onneksi käytössäni oli oma kannettava tietokone ja verkkoyhteydet, sillä niiden avulla pystyin saamaan tietoa, miten tuhkapilvet vaikuttivat lentoihin ja miten paluu Suomeen tulisi onnistumaan. Lisäksi online-yhteydet mahdollistivat etätyön tekemisen. Ilman online-yhteyksiä loukku olisi ollut todellinen, sillä perinteisen median; lehtien, television tai puhelimen välityksellä en olisi pysynyt ajan tasaisesti seuraamaan tilanteen kehittymistä.
Tarvitsin online-yhteyttä, jotta pääsin Lufthansan www-sivuille, josta sain palvelupuhelimen yhteystiedot. Neljän tunnin jonotus palvelupuhelimeen tuotti tulosta. Sain sovittua puhelimitse uuden paluuajankohdan. Jälkeenpäin online-matkalipusta selvisi, että olin saanut puhelinpalvelua Kanadan calling centeristä. So what, lentolippupalvelu toimi hyvin valtiollisista rajoista riippumatta. Suunnitellun paluumatkan toteutumista seurasin Twitterin kautta, jossa Lufthansa päivitti lentotietojansa toistuvasti. Toisaalta vielä kehittyneemmässä versiossa soitto calling centeriin olisi ehkä voitu välttää, jos matkustajalle olisi annettu itselle mahdollisuus vaihtaa matkalippu uudeksi lentolipuksi onlinena.
Matkan aikana online-yhteyksien avulla tehtiin kaikki käytännön järjestelyt, muun muassa hotelli- ja autovaraukset. Kännykälle ei ollut juuri käyttöä, sillä yhteyttä sekä paikallisesti että kotimaahan pidettiin halvalla tavalla joko Facebookin tai Skypen välityksellä. Facebookin tai Skypen chatin avulla sovittiin tapaamiset reissun aikana. Skype-puhelin oli matkalla vailla vertaansa. Sillä otettiin ilmaiset puhelut toiseen Skype-puhelimeen ja todella edullisia puheluita lanka- ja kännykkäpuhelimiin. Kännykkä oli lähinnä mukana siltä varalta, jos online-yhteydet eivät toimisi.
Mitä sitten opin tästä pienestä viiveestä maailmalla? Ensiksikin sen, että jos matkalle on kerran pakko lähteä, niin mukaan kannattaa ottaa kaksi kannettavaa tietokonetta. Toinen pienikokoinen, jota voi kantaa kätevästi repussa paikasta toiseen, ja toinen tavallisen kokoinen, jotta ei tarvitse turhaan näyttöä tihrustella. Kaksi myös sen vuoksi, ettei tarvitse jakaa nettivuoroja matkakumppaninsa kanssa.
Toinen tärkeämpi oppi lienee siinä, että tässä online-työskentelyn huumassa ihminen kuvittelee hallitsevansa asioita ja tilanteita. Kuitenkin on olemassa vielä suurempia luonnonvoimia, joille ihmiset eivät mahda mitään. Tämän vuoden maanjäristykset ja tulivuorenpurkaukset seurannaisilmiöineen ovat laittaneet meidät nöyräksi luontoäidin edessä. Parhaillaan käynnissä oleva öljykatastrofi Meksikonlahdella muistuttaa myös, miten nopeasti kaunis luonto ja sitä myötä elinkeinomahdollisuudet on voitu menettää pitkäksi aikaa. Voi vain arvailla, mihin kaikkeen nämä luonnonkatastrofit vielä johtavat, yhdessä käynnissä olevan globaalin laman kanssa. Toivottavasti uuteen kasvuun, vaikka merkit siitä ovat kovin vaisuja edelleen. Toivottavasti myös online-työskentelyn lisääntymiseen, sillä se on yksi mahdollisuus säästää luontoa ja edistää kestävää kehitystä alueellisesti ja globaalisti.
apulaisrehtori Katri Luukka
SAARELAINEN: Oikeuksia ja velvollisuuksia
Postitettu | April 26, 2010 | Ei kommentteja
Nykyisin meillä kaikilla on paljon sellaisia oikeuksia, joista aikaisemmat sukupolvet ovat vain haaveillet tai joista osa ihmisistä eri maissa edelleen osaa vain uneksia. Näitä ovat mm. maksuton kouluruokailu alakoulusta toisen asteen ammatilliseen koulutukseen asti, ilmainen koulutus perusopetuksesta ammatti- ja yliopistotutkintoihin saakka, edullinen perusterveydenhoito ja automaattinen sairausvakuutus kaikille.
Nämä ovat itsestäänselviä asioita, joita yleensä emme juurikaan muista edes olemassa olevan. Toisin tietysti olisi, jos näitä etuja meillä ei olisi olemassa. Mistä eväät joka aamu koululaiselle, mihin ja minkä tasoiseen kouluun ja koulutukseen itse kunkin perheellä olisi varaa ja mitä sitten, jos yllättäen sairastuisikin vakavammin?
Nämä oikeudet ovat ns. perusoikeuksia, eikä niitä ole syytä kiistää. Pikemminkin ne pitäisi pyrkiä mahdollistamaan tasavertaisesti kaikille nuorille maailmassa, maasta, kansalaisuudesta ja perheen varallisuudesta riippumatta.
Kuinka on sitten näihin oikeuksiin liittyvien velvollisuuksien kanssa, onko niitä? Käytänkö päivittäin hyväkseni minulle varatun ravitsevan koululounaan, vaikka se ei aina olisikaan juuri sitä ruokaa, mitä mieluiten söisin? Uskallanko ja haluanko opetella maistamaan uusia makuja ja erilaisia ruokia? Syönkö sen mitä otan vai laitanko ruokaa huolimattomasti roskiin, miettimättä olisinko voinut ottaa alun perin lautaselle vähemmän jne?
Teenkö minulle kuuluvat läksyt, harjoitukset ja oppimistehtävät siten, että opintoni etenevät suoritustasoni mukaisesti ja aikanaan valmistun suunnitellussa ajassa vapauttaen samalla opiskelupaikan seuraavalle sitä tarvitsevalle? Vai käytänkö opiskeluoikeuttani kuten ”säilytyspaikkaa” tehden opintoja vain silloin, kun se itseäni sattuu miellyttämään?
Sairausvakuutus ja sen todisteena oleva KELA-kortti on jokaiselle niin itsestään selvä asia, että sen merkitystä ei arjessa juurikaan tule ajatelleeksi. Itse huomasin miettiväni tätä seuratessani Amerikassa käynnissä ollutta äänestystä terveydenhuoltolainsäädännön uudistamisesta ja siitä, että siellä ei tällainen yhteiskunnan järjestämä sairausvakuutusturva ole todellakaan jokaiselle itsestäänselvyys edes rahalla hankittuna. Vakuutusyhtiöt voivat halutessaan ja monista eri syistä kieltäytyä myöntämästä hakijalle edes perusturvan takaavaa vakuutusta, eikä paikallista ”KELAa” ole tähän asti ollut tätä puutetta pehmentämässä.
Entä minä itse, huolehdinko omasta terveydestäni vastuullisesti, vai jätänkö fyysisen ja psyykkisen kuntoni oman onnensa nojaan tyyliin ”mitä minulle muka voisi tapahtua”? Elämässä on paljon asioita, joilla voimme edistää tai heikentää omaa terveyttämme. Tämän lisäksi voi tulla eteen paljon yllättäviä asioita, joille itse emme kuitenkaan voi mitään. Sen vuoksi meillä onkin nämä oikeudet ja omassa toiminnassamme velvollisuudet kiinnittää huomiomme niihin asioihin, joihin omalla toiminnallamme voimme vaikuttaa.
Oikeuksien saaminen luo samalla velvollisuuden käyttää saamiamme oikeuksia oikein. Tämä velvollisuus on meissä jokaisessa itsessämme, toisten vahtimatta ja valvomatta, vapaaehtoisesti. Oikein käyttäminen ei tarkoita sitä, että ei rikkoisi voimassaolevia lakeja, vaan jokaisen omakohtaista vastuullista toimintaa: kestävän kehityksen edistämistä sekä ympäristöstä, itsestämme ja läheisistämme huolehtimista siten, että myös tulevaisuudessa voimme tarjota saman perusturvan ja oikeudet seuraaville sukupolville.
Apulaisrehtori Päivi Saarelainen
HEINONEN: Kevättä kohti
Postitettu | April 12, 2010 | Ei kommentteja
Yli 30 lukuvuoden kokemuksella totean, että talvilomaviikko on merkittävä taitekohta kouluvuodessa. Nykyjärjestelmässä maaliskuun alku on yhteishakuprosessin kuumeisimman vaiheen lähtölaukaus. Kymmenet tuhannet nuoret tekevät oman tulevan työuransa kannalta merkittäviä päätöksiä kirjatessaan hakutoiveitaan järjestelmään. Oppilaitoksissa hakuprosessin rinnalla oppimisprosessi sykkii voimakkaana niin teorialuokissa, työsaleissa kuin työssäoppimispaikoillakin.
Samaan aikaan luonto alkaa pikkuhiljaa herätä uuteen kasvukauteen. Siinä missä pari kuukautta sitten huopikkaat olivat kova sana, on nyt Nokian Kontioiden aika. Mikäpä sen mukavampaa kuin kävelylenkillä puolihuolimattomasti kumisaappaan kantapäällä auttaa kevätpuroa, seurata, miten hetkeksi samentunut sulamisvesi alkaa kirkastua ja puro juosta uudella innolla eteenpäin kuivattaen samalla maata leskenlehtiä ja vuokkoja varten.
Useimpien ponnistellessa menossa olevan lukuvuoden onnistuneen läpiviennin kanssa, toiset jo keskittävät melkoisen osan ajastaan ja energiastaan uuden tulevan luku- ja talousvuoden suunnitteluun: miettivät rekrytointi- ja kouluttautumistarpeita, laskevat vuosityökertymiä, tekevät resursointipäätöksiä, ennakoivat tulevien vuosien opiskelijavolyymeja, tila- ja henkilöstötarpeita ja rahavirtoja.
Jotkut viisaat ovat sanoneet, että jokainen meistä tarvitsee päivittäin hetken itselleen. Minulle tuo hetki voi merkitä lumikasojen hajottamista pihalla, ensimmäisten krookuksenlehtien nurmikosta etsimistä, ruusupenkin lumen alta paljastumista katsellessa sen miettimistä, moniko leikkoruusuista on talvesta selvinnyt. Entisenä koiranomistajana kaipaan myös aamupissakävelyjä, jolloin saattoi seurata lähiön heräämistä päivä päivältä valoisampaan aamuun, kuunnella aamu aamulta monivivahteisempaa lintujen konserttia, ja koittihan joka vuosi sekin päivä, jolloin pään yläpuolelta kuului pääskysten kirskunta.
Kaiken työkiireen keskellä ottakaamme hetki aikaa itsellemme, hetki aikaa auttaa kaveria, jos hän apua tarvitsee, hetki aikaa seurata, miten luonto herää uuteen kasvuun.
Hiirenkorvia odotellessa,
apulaisrehtori Hannu Heinonen
MAKKONEN: Oma aktiivisuus on nyt avainasemassa
Postitettu | March 29, 2010 | Ei kommentteja
Tämän hetken monet puheenaiheet liittyvät huonoon työllisyystilanteeseen, etenkin alle 25-vuotiaiden nuorten osalla. Kaikesta huolimatta yritykset kuitenkin rekrytoivat joka päivä jonkin verran uusia työntekijöitä. Lisäksi työntekijöiden kesälomat lähestyvät, joten työtä on mahdollisesti vielä tarjolla.
Elämme oppilaitoksessamme vasta kevätlukukauden puoliväliä, mutta valmistuville ja myös syksyllä opintojaan jatkaville opiskelijoille nyt on ”H-hetki” hankkia itselleen kesätyöpaikka. Kannustan ja vetoan teihin nuoret, että aloitatte viimeistään nyt kesätyöpaikan etsimisen itsellenne, ellei teillä sitä vielä ole.
Tänä päivänä oman ammattitaidon lisäksi tarvitaan omatoimisuutta: yksistään puhelinsoitto tai hakemuksen lähettäminen ei riitä. Suosittelen, että veisitte itse henkilökohtaisesti hakemuksenne yrityksissä rekrytoinnista vastaaville henkilöille. Siten pääsette jo omalla hyvällä käytöksellänne ”myymään” itsenne töihin (tietysti teidän täytyy sopia aika tapaamiselle, koska kaikki yritykset eivät välttämättä kuitenkaan ota ketään vastaan).
Oppilaitoksella on hyviä työelämäyhteyksiä, joten opettajillamme on paljon tietoa eri yritysten tarpeista. Keskustelkaa siis asiasta heidänkin kanssaan. Kehotan myös opettajiamme keskustelemaan tästä asiasta opiskelijoiden kanssa. Tämä on meidän yhteinen juttu. Opiskelijat tarvitsevat kesätöitä, ja siellä myös ammattitaito ja työelämävalmiudet paranevat. Muistutan vielä opiskelijoitamme, että ensimmäisen työpaikan tai kesätyöpaikan ei tarvitse olla ns. omalta alalta, vaan oleellista on saada työkokemusta.
Te valmistuvat opiskelijat, joilla varusmiespalvelus on suorittamatta (myös te nuoret naiset, jotka haluatte käydä varusmiespalveluksen): nyt heinäkuussa on otollinen aika aloittaa varusmiespalvelus. Mikäli teillä on kutsuntojen jälkeen määrätty palveluksen aloittaminen tammikuulle, niin vielä ehkä ehtii anoa sen siirtoa heinäkuulle.
Kaikesta huolimatta tulevaisuus työmarkkinoilla on teidän ikäluokallanne hyvä alasta riippumatta.
Lopetan tämän jutun alkuun: oma aktiivisuus on nyt avainasemassa. Tiedän, että te osaatte tehdä oikeita valintoja.
apulaisrehtori Keijo Makkonen
MODENIUS: Taitavat kädet
Postitettu | March 15, 2010 | Ei kommentteja
Miten herkullisia sämpylöitä Teinintien Koo-kuppilassa on viime aikoina ollutkaan! Kun menin kiittelemään emäntää niistä, sanoi hän niiden olevan Salpauksen työssäoppimisopiskelija Artturin leipomia. Paitsi ruuanvalmistustaidot, Artturi hallitsee myös asiakaspalvelun hyvin ja luontevasti. Tällaisia arttureita meillä on täällä ympärillämme päivittäin tuhansia, toinen toistaan taitavampaa opiskelijaa, jotka joka päivä kehittyvät ja oppivat uutta.
Minulla oli hiljattain ilo ja erittäin suuri kunnia saada toimia arvioijana Salpaus-kokki -kilpailussa. Tilaisuus oli hyvin järjestetty, ja tuomarit olivat minua lukuun ottamatta arvostettuja, kokeneita päijäthämäläisiä keittiömestareita. Kilpailijoita oli kahdeksan ja heidän oli pitänyt etukäteen suunnitella ruokalista, joka koostui alku-, pää- ja jälkiruuasta. Kilpailussa valmistettiin alku- ja pääruoka. Raaka-aineina piti käyttää ainakin karitsanfileetä, kuhaa ja jälkiuunileipää.
Miten taidokkaita, herkullisia ja toinen toistaan omaperäisempiä annoksia kilpailijat loihtivatkaan arvioitavaksemme ja maisteltaviksi. Piti arvioida annoskokoa, asettelua lautaselle, kokonaisvaikutelmaa, värien yhteensopivuutta, lautasen puhtautta, rakennetta, makua ym. Kokemattomalle arvioijalle tehtävä oli todella vaikea. Annoksia tuli keittiöstä tiheään tahtiin – maistelimme, laitoimme kommentit ylös ja lopuksi pisteytimme. Paitsi laatuniin lopputulokseen vaikutti myös aika. Kun tulos oli selvä, annettiin kaikille kilpailijoille henkilökohtainen palaute ja julistettiin voittajat. Harvoin ns. hienossakaan ravintolassa saa yhtä herkullista ja kauniisti tarjolle laitettua ruokaa. Aikamoinen oppimiskokemus meille kaikille mukana olleille!
Svinhufvudinkadun näyttelytilassa on parhaillaan esillä Salpauksen kivialan opiskelijoiden taidonnäytteitä: kiven louhintaan ja työstämiseen liittyviä kuvia, piharakentamisen malleja ym. kädentaitoa vaativaa. Kivirakentajamme ovat myös mukana Lahden rakennus- ja viheralan messuilla kevään aikana. Tällöin opiskelijoidemme kätten työt, pihagrillit, huussit, upea kivilattia ja suihkulähde, pääsevät suuren yleisön ihasteltaviksi.
Opiskelijoidemme kädentaidoista voimme myös konkreettisesti nauttia vaikkapa kampaaja-, parturi- tai kosmetologikäynnillä oppilaitoksemme kauneudenhoito-osastolla tai pistäytymällä Cafe-shopissa ruoka- tai leivonnaisostoksilla. Voit myös huollattaa autosi tai verhoiluttaa vanhan nojatuolisi. Tai jos sinulla lojuu varastossa kehystämättömiä tauluja, tuo ne opiskelijoidemme kehystettäväksi. Voit myös valmistuttaa iltapuvun, upean puuveneen tai uniikkikorun rakkaallesi. Kaikki nämä ja paljon, paljon muuta Salpauksen opiskelijoiden taitavat kädet voivat sinulle valmistaa.
Parhaillaan on menossa valtakunnallinen yhteishaku toisen asteen oppilaitoksiin, ja tuhannet nuoret miettivät tulevaisuuttaan. Ammatillinen koulutus on aina hyvä valinta. Kädentaitojen arvostus ja merkitys yhteiskunnassamme kasvaa koko ajan. Meillä Salpauksessa on valittavana leipää ja sirkushuveja ja kaikkea siltä väliltä. Kun ihminen tekee käsillään jotakin merkityksellistä, hän panee siihen aina osan sydäntään.
Rehtori Marita Modenius
HEINONEN: Oppimisesta kaikissa maailmoissa – ja sen tunnustamisesta
Postitettu | February 22, 2010 | Ei kommentteja
Jos otsikko ei ensi lukemalla avaudu, totean vain, että niin on tarkoituskin. Jos se ei selviä ennen tämän blogin viimeistä pistettä, olen epäonnistunut. Joillekin otsikko saattaa luoda mielleyhtymän meidän Oppiminen eri maailmoissa -verkko-oppimiskuvioihin ja niistä löytyy lisätietoa mm. osoitteesta http://toisessamaailmassa.fi/. Ja sitten niihin muihin maailmoihin.
Lahden muotoiluinstituutin emeritusrehtori Antti Hassi totesi kerran opettajien kokouksessa, että opettaja voi olla kaljalla ja opiskelija istua puussa, ja silloinkin oppiminen on mahdollista. Minussa nuo sanat aiheuttivat silloin vähintäänkin ihmetystä, etten sanoisi närkästystä. Miten kukaan voisi oppia ruotsia tai englantia opetussuunnitelman asettamien tavoitteiden mukaisesti muualla kuin minun luokassani. No, sanoi Antti myös jotakin Helsingin yliopiston historiallis- kielitieteellisestä tiedekunnasta valmistuneiden viemisestä aitan taakse.
Ammatillisen koulutuksen parissa työskentelemieni reilun 30 vuoden aikana olen kääntänyt takkiani muutaman kerran, katsellut asioita milloin yksilön, milloin yhteisön, joskus taas kehittäjän näkökulmasta – ja on kai sitä tullut oltua jarrumiehenäkin. Olenkin sitä mieltä, että mielipiteen tarkistaminen tulee sallia kaikille, kunhan nyt sentään muistaa takkia kääntäessään, kumpi on vuori- ja kumpi päällyskangas.
Laki ammatillisesta koulutuksesta (1998/630, 30 §) asettaa meille koulutuksen järjestäjänä velvollisuuden arvioida ja tunnustaa opiskelijan aikaisemmat opinnot tai muutoin hankitun osaamisen, kun ne keskeisiltä osiltaan vastaavat opetussuunnitelman tavoitteita ja vaatimuksia. Tarvittaessa osaamisen vastaavuus on osoitettava. Mutta milloin tämä tarve syntyy?
Ammatilliseen perustutkintoon sisältyvää oppimista on siis voinut lain mukaan tapahtua jo ennen opiskelijan Salpaukseen tuloakin ja sitä tapahtuu monin eri tavoin eri maailmoissa opintojen aikana: luokkahuoneissa, työsaleissa, tietoverkoissa, harrastusten parissa ja yhteiskunnallisissa tehtävissä sekä työssäoppimassa kotimaassa ja yhä useammin ulkomailla.
EU-jäsenyyden myötä kielemme on rikastunut ainakin lukuisten kirjainyhdistelmälyhenteiden verran, ECVET (European Credit Transfer System for Vocational Education and Training), eli ammatillisen koulutuksen opintosuoritusten siirtojärjestelmä, on yksi näistä. Istuin 9. helmikuuta iltapäivän Opetushallituksen tiloissa pidetyssä FINECVET 3 –hankkeen aloitusseminaarissa kuuntelemassa niin asiasta päättäviä kuin siitä jotakin tietäviä. Seminaarissa esitetty materiaali löytyy Opetushallituksen sivuilta http://www.oph.fi/opetushallitus/kansainvalinen_toiminta ja hankkeen kotisivut avautuvat loppukeväällä osoitteessa www.finecvet.fi
Iltapäivän aikana vahvistui näkemykseni siitä, että siirtojärjestelmän kehittämisen onnistumisen kannalta keskeisiä käsitteitä ovat läpinäkyvyys ja luottamus. EU-maiden tasolla meidän on pystyttävä tekemään omat oppisisältömme niin läpinäkyviksi, että pystymme luottamaan yhteistyökumppaneittemme kykyyn arvioida opintosuorituksia ja tunnustamaan opiskelijan ulkomailla hankkiman osaamisen ilman, että sen vastaavuus joka kerta erikseen jälkikäteen osoitetaan.
Salpauksen hallinnoima AV-ARVO on yksi kuudesta Opetushallituksen rahoittamasta FINECVET-hankkeesta ja se keskittyy opintosuoritusten siirtojärjestelmän testaamiseen ja kehittämiseen kansainvälisen työssäoppiimisen yhteydessä. Sen tavoitteena on kuvata arviointiprosessi tavalla, joka edistää kumppanuusoppilaitosten keskinäistä luottamusta ja oppimistulosten tunnustamista osaksi opiskelijoiden ammatillisia tutkintoja. Hankkeen kotimaiset yhteistyökumppanit ovat Etelä-Savon ammattiopiston, Pohjois-Karjalan ammattiopiston sekä Tampereen ammattiopiston edustajien kanssa. Ulkomaiset hankekumppanit taas tulevat Ranskasta, Saksasta ja Sloveniasta.
Monesti sanotaan, että meidän tulee kouluttaa opiskelijoitamme tulevaisuuden ammatteihin, joita ei vielä ole olemassakaan ja antaa heille taitoja, joita ei vielä osata mitata. Mutta ei anneta sen häiritä. Kiinteistökaupassa sanotaan, että asunnon hinnan ratkaisevat kolme tekijää: sijainti, sijainti ja sijainti. Työelämän edustajat taas toteavat, että valmistuvalle tärkeintä on oikea asenne, asenne ja asenne. Tästä tähtäintä pari naksausta takaisin päin siirtäen voitaneen päätellä, että tärkeintä on saavuttaa riittävän laaja tietopohja, elinikäisen oppimisen taidot sekä työuran alkuun auttava ammatillinen osaamistaso.
Näiden saavuttamisessa kansainvälisellä työssäoppimisjaksolla on paljon annettavaa ja jotta siitä saadaan täysi teho irti, sen aikana hankitut tiedot ja taidot on saatava samanarvoisiksi koto Suomessa hankittujen rinnalle.
Nyt meillä on mahdollisuus avartaa näkökantaamme, tarvittaessa kääntää takkimme, mutta ennen kaikkea tehdä tulevaisuutta ottamalla selvää, mistä eurooppalaisessa opintosuoritusten siirtojärjestelmässä oikein on kyse sekä vaikuttamalla sen kehittämiseen.
apulaisrehtori Hannu Heinonen
seuraava »